Ruotsin läpi takaisin Suomeen

Odottelen alkuviikon huoltoa kierrellen Etelä-Ruotsissa Göteborissa ja Karlskronassa, kunnes pääsen keskiviikkona jatkamaan pohjoiseen. Vaikka Mikko varoittikin, että nelostie Ruotsin rantaa pitkin tulee olemaan varsin tylsä en silti jaksanut enää tässä vaiheessa lähteä kiertämään Norjan kautta vaan kaipasin jo hiukan takaisin Suomeen.

Tukholmassa ja Uumajassa vietettyjen öiden jälkeen Haaparanta ja Ylitornio lähestyvät ja sitä kautta myös Suomen raja. Lopulta melkein 8000km ja kuukautta myöhemmin olen takaisin Suomen maaperällä. Mitäköhän tekis ens kesänä?

16-17.7 Bremen ja Kööppenhamina

Taitan kotimatkaa itsekseni ja, joska pyörässä on jo oikeastaan ylittynyt kilometrit jolloin pitäisi määräaikaishuolto tehdä, en turhaa kiirehdi. Soitin ja varasin huollon etelä-Ruotsista, mutta johtuen viikonlopusta he saisivat tarvittavan osan vasta seuraavaan keskiviikkoon mennessä. En valitse suorinta reittiä vaan suuntaan Hollannin luoteisosan merenrantaa kulkevan tien kautta, jossa on n20km pitkä maasilta.

Ensimmäinen yöpymispaikka Amsterdamin jälkeen on Bremen Saksassa, jossa vietän iltaa hostellissa tapaamieni norjalaisten Matsin ja Tobiaksen kanssa. Ehdin jo tottua Amsterdamin löysempään kulttuuriin baareissa joten jätän järkevästi henkkarit hostellille. No eipä mitään vaan tyydyn menemään nukkumaan ja jatkamaan aikaisin kohti Köpistä.

Kööppenhaminan Dan Hostellissa tapaan australialaisen veljesporukan Andrewin, Maxin, Joshin ja Michaelin joiden kanssa seuraava yö sujuu rattoisasti. Italialaisesta supermarketista ostamani älyttömän tyylikäs lierihattu kerää suosiota baarissa ja vähän väliä joku tulee ottamaan sen päästäni ja kokeilemaan sitä itselleen. Hauskaa oli.

14-15.7 Taas samaa matkaa Victorin kanssa

Suuntaan takaisin Sveitsin puolelle ja poimimaan Victorin kyytiin Montreuxista, josta jatkamme Ranskan puolelle kohti Dijonia, jonka asetamme päivän määränpääksi. Ranska ei ainakaan nopeasti silmäiltynä suuremmin miellytä ja jälleen uusi rankkasade yllättää meidän keseken matkan mutta selviämme hiukan kuivempina kuin Sveitsissä.

Aikanaan kun saavumme Dijoniin kaupunki näyttää olevan täysin raunioina. Kaikki tietöiden puomit ja aidat ovat sikin sokin, sekä roskia on lennellyt sinne tänne. Myrsky oli ilmeisesti hiukan vahvempi täällä. Löydämme hetken harhailtuamme Dijonin ainoan hostellin, johon jääme yöksi.

Seuraavana päivänä repäisemme hiukan ja ajamme koko matkan Dijonista Luxemburgin ja Belgian kautta Amsterdamiin. 750km päiväetappi on jo ihan kiitettävä suoritus moottoripyörälle.

Amsterdam on melkoinen muutos aiemmista kaupungeista, koska se on niin täynnä elämää. Ihmisiä on kaikkialla ja jokapuolelta kuuluu musiikkia ja puhetta. Victor on elementissään ja päättääkin jäädä toiseksi yöksi, joten mekin tulemme jatkamaan eri reittejä seuraavana aamuna.

12.7 Eri reittejä kotiin

Ennin lento lähestyy ja Mikko haluaa myös takaisin Suomeen viettämään viimeistä lomaviikkoaan rauhassa. Hän päättää lähteä Lunzista suorinta tietä kohti Rostockia ja lauttaa Suomeen. Victoria kiinnostaa Montreux, jossa hän haluaa viettää muutaman päivän, joten päätemme lähteä jokainen eri suuntiin, kun minä lähden viemään Enniä Milanon Malpensan lentokentälle.

Lento on 14 päivä joten meillä ei kuitenkaan ole mikään kiire. Suuntaamme etelään, jossa matkan varrelle osuu 17km pitkä tunneli, joka sen päivän aurinkoisessa kuumuudessa tuntui kuin olisi laskeutunut helvetin eri kerroksia läpi. Mikko oli aikaisemmin Italiassa kuvaillut osuvasti, että kun avasi visiirin saadakseen vähän viilennystä tuntui kun joku olisi puhaltanut kuumaa ilmaa hiustenkuivaajalla kasvoihin.

Yövymme lentoa edeltävät yöt Luganossa, joka tuo erehdyttävästi mieleen tarinat Monacosta ja on sellainen miksi olisin Monacon kuvitellut, ja motellissa Malpensan lähellä.

10-11.7 Välipäivä ja Sveitsiin

Ennen matkan jatkamista Sveitsiin pidämme yhden välipäivän, jona rentoudumme käyden uimassa ja kesäkelkkaradalla.

Seuraavana aamuna suuntaamme pohjoisen Itävallan kautta kohti Sveitsiä.

Ennin kotiinpaluu lento alkaa jo lähestyä, joten emme käytä liikaa aikaa enää Sveitsin puolella pikkuteihin varsinkin kun taivaalle alkoi kerääntyä pilviä ja halusimme vain päästä nopeasti seuraavaan majapaikkaan. Suuntaamme siis Sveitsin puolella lähimmälle huoltoasemalle ostamaan Vignettet eli tarrat jotka oikeuttavat ajoon moottoriteillä. Sveitsissä ei kuitenkaan myydä kuin tarroja koko vuodeksi 30e hintaan, mutta ei auta vaan kaivamme kuvetta ja iskemme tarrat pyöriin kiinni.

Taivas on tummentunut jatkuvasti ja pohdimme kannattaisiko laittaa hiukan sadevarusteita niskaan. "Eipä tuo varmaan niin rankasti sada", kuuluisat viimeiset sanat. Lähdemme liikkeelle huoltoaseman pihasta ja saman tien alkaa tihuttaa. Ennen kuin olemme ehtineet ajaa edes sataa metriä seuraavalle bussipysäkille tihu on muuttunut rankemmaksi sateeksi kuin missä muistan pariin vuoteen olleeni ja jokainen meistä on täysin uitettu. Totean pelin hävityksi kuivuuden suhteen, mutta siirräin kuitenkin arvotavarat takalaukkuun suojaan.

Päätämme kuitenkin urheasti siirtyä ajamaan moottoritietä, mutta sitten vasta pääseekin piru irti. Tiellä on useita senttejä syviä vesilätäköitä jatkuvasti ja sivutuuli heittelee meitä miten sattuu. Jotenkin kuitenkin selviämme seuraavaan liittymään ja siitä huoltoasemalle. Tulipahan ainakin saappaiden vedenkestävyys testattua. Ei sillä että ne mitään vettä ulkona oisivat pitäneet, mutta niihin sisään valunut vesi myös pysyi siellä. On hauskaa kun vesi menee kaula-aukosta sisään ja tuntee sen valuvan koko matkan aina saappaisiin asti.

Rankkasade loppuu aikanaan ja aurinkokin alkaa jo vähän pilkottaa ennen kuin painuu vuorten taakse. Pääsemme ripeässä tahdissa Lunziin, jossa hajaannumme majoituksiin eripuolille kaupunkia. Vaihteeksi Lunzissa ihmiset ottavat ilon irti futisfinaalista ja autojen torvien soitto jatkuu pitkälle yöhön.

9.7 Timmelsjoch ja Stelvio

Itävalta on vaan paras paikka moottoripyöräilijän olla, vaikka ylläoleva kuva onkin Italiasta. Italian tiet ovat huonommassa kunnossa ja huonosti suunniteltuja, sekä liikenne on vain muutama aste ylöspäin Puolan ja Thsekin liikenteestä. Sveitsissä taasen on kuuleman mukaan turhan tiukka liikennekuri. Saksassa kakki toimii, mutta kaikki on myös liian suoraa. Itävalta on juuri sopiva kaikessa suhteessa.

Kaikki olivat yksimielisesti sitä mieltä, että majatalo Biberwierissä on niin mahtava, että täällä kärsii olla useammankin yön. Jätämme matkatavarat siis huoneisiin ja lähdemme koluamaan lähellä olevia alppisolia Timmelsjochia ja Stelviota. Niitä on turha kuvailla sanoin vaan kuvat puhukoon puolestaan.

Neuschwanstein ja Biberwier

Aamupäivän vietämme taas sivistyneesti tutustuen linnaan. Alkuperäisenä tarkoituksena oli tutustua linnaan sisältäkin, mutta koko touhu paljastuu melkoiseksi turistirysäksi ja meitä ei huvita odotella tunteja, jotta mahdumme mukaan opastetulle kierrokselle, joita ilman linnan ei sisälle ole asiaa. Päätämme kuitenkin kävellä puolen tunnin matkan ylös linnalle ja läheiselle riippusillalle, josta on hyvä näkymä linnaan. Muut eivät välttämättä nauti riippusillasta aivan yhtä paljon kuin minä, koska he kaikki kärsivät jonkin asteisesta korkeanpaikan kammosta. Kuinka olen päätynyt alpeille kolmen ihmisen kanssa, jotka pelkäävät korkeita paikkoja?

Puolenpäivän jälkeen verhoudumme taas nahkaan/vast. ja lähdemme ajamaan kohti Biberwieriä, jossa on minulle viime kesän reissulta tuttu Gasthof Wiesenheim. Paikka on mahtava motoristeille, koska majatalon isäntä itse on innokas motoristi ja mieluusti näyttää vierailijoille parhaimpia reittejä ja tarjoaa parhaat ja turvalliset säilytystilat pyörille. Viimeksi hän järjesti minulle uuden renkaan tuntemastaan liikkeestä ja tällä kertaa tilaa Victorille uudet jarrupalat ja auttaa vielä niiden asennuksessa. Ei näin ystävällisiä ihmiset edes voi olla.